keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

JVG - Ehdottomasti ehkä

Heinäkuu on kohta lopussa. Ollaan jo ylipuolet menty tätä vuotta. Aika hurjaa. Tässä kuussa on ollut paljon juttuja joita on saanut odottaa innolla ja vielä sellaisia on edessäkin. Oli aiemmin mainitsemani rekkafestarit ja nyt viime viikonloppu vietettiin Pohjanmaalla jossa oltiin järvellä kalastamassa, pulahdettiin suoraan rantasaunasta veteen uimaan ja vietettiin aikaa markkinoilla.

Odoteltiin toukokuusta lähtien valokuitua saapuvaksi meille ja nyt tänään se meille saapui ja pääsen tänne päivittelemään nopeilla taajuuksilla. Viikonloppuna on edessä meidän ystävän syntymäpäiväjuhlat, juhlitaan pyöreitä! Ja ensi viikon alussa, me lähdemme reissuun, viettämään meidän kolmatta hääpäivää Pärnun aurinkorantojen lämpöön. En malta odottaa!

Maanantaina sain ihan mielettömän viikonalun. Sain kuulla, että meidän taloa tulisi katsomaan mahdolliset kiinnostuneet ostajat tiistaina - no sehän sopi meille paremmin kuin hyvin. Elämme siis jänniä hetkiä nyt.

Sain myös kuulla, että mun edellisviikolla käymäni ainakin miljoonas työhaastattelu tuotti viimein tulosta - mä sain työpaikan, vakituisen työpaikan! Kun sen puhelun sain olin aivan varma, että äh taas tulee soitto, että: "valitettavasti valinta ei nyt kohdistunut suhun", mutta sitten rekrytoija sanoikin: "Haluaisitko sä olla osa meidän tiimiä?" Menin melkein lukkoon, mutta sain jotain "joo:n" kaltaista soperrettua vastaukseksi ja sitten puhelimen toisessa päässä jo onniteltiin uudesta työpaikasta. Kiittelin luottamuksesta ja siitä, että saan antaa mahdollisuuden näyttää panokseni heille - puhelu loppui, rupesin kiljumaan ja itkemään onnesta yhtäaikaa, mies parka luuli, että oli sattunut jotain vakavaa, mutta ei onneksi vaan päinvastoin. Tänään kävin allekirjoittamassa työsopimuksen ja työt pääsen aloittamaan parin viikon päästä ♥

Muistatte varmaan mun parhaan ystävän, Sallan? Jollet, niin häneen pääset pikaisesti tutustumaan tästä ikivanhasta postauksesta. Ollaan Sallan kanssa tunnettu kakaroista, 6-luokkalaisista asti ja ollaan haaveiltu jo pidemmän aikaa yhteisestä jutusta - no me tytöt varata päräytettiin yhteinen tatska-aika marraskuulle! On siis jotain mitä odottaa loppu vuonnakin.

Vaikka päivät, viikot ja kuukaudet tuntuvat vilisevän silmissä - on mun hyvä olla just nyt.






2 kommenttia:

Hei, kiitos kommentistasi <3