maanantai 11. helmikuuta 2019

Häävideokuvaus - unelmista ei tullut totta #2

Joku saattaa muistaa kun kirjoitin postauksen tällä otsikolla lokakuussa 2017. Nyt on aika jälleen käydä tätä aihetta lävitse. Jollet muista/tiedä mistä on kyse lue tämän postauksen osa yksi tästä.

MATKAN VARRELLA TAPAHTUNUTTA:

Teimme loppujen lopuksi ilmoituksen asiasta kuluttajasuojaan, kun mitään, ei niin mitään tapahtunut yhteydenotoista huolimatta. Kuluttajasuojasta pyydettiin useampaan otteeseen kummankin osapuolen selvitystä asiaa koskien.

Saimme avuksemme hyvän ystävämme, joka taitaa lakiasiat ammattinsa puolesta. 
Selvittelyjä käytiin läpi koko vuosi 2018.

MISSÄ MENNÄÄN NYT?

Saimme päätöksen tämän vuoden tammikuussa kuluttajasuojasta, jossa koen, että päätöksen loppuratkaisu on mennyt 50/50 kummallekkin osapuolelle. Olemme tähän päätökseen puolisoni kanssa tyytyväisiä. Saimme päätöksen, jossa yritys voi laskuttaa meiltä palveluistaan tietyn summan verran sekä lähettäisi meille raakamateriaalit videokuvauksesta, joka on kuvattu hääpäivänämme.

Kuluttajasuojan tekemä päätös on ainoastaan suositus.

Olemme olleet ko. yritykseen yhteydessä päätöksen jälkeen, mutta he eivät ole vaivautuneet olemaan meihin yhteydessä takaisinpäin - eli odottelemme edelleen.

AJATUKSIA

Olemme olleet tämän asian suhteen puolisoni kanssa aivan paskana. Toivomme vain, että tämä jatkuva odottelu loppuisi jo. Että saisimme sovinnon aikaan tässä asiassa. Sellaisen joka mielyttää molempia osapuolia.

VIHJEITÄ TULEVILLE HÄÄPAREILLE
  • Unohtakaa suullisten sopimusten oikeellisuus. Sopikaa kaikki kirjallisena.
  • Eli toisinsanoen: käykää kommunikoinnit niin, että niistä jää mustaa valkoiselle - ei puheluita.
  • Valitkaa mieluusti sellainen yritys, josta on jollakin teidän tutullanne on tietoa entuudestaan.
  • Taistelkaa oikeuksistanne, älkää luovuttako vaikka se tuntuisi raskaalta ja veisi teistä mehut.


keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Mitään kaunistelematta

Blogiin on tullut uusia lukijoita, joten haluan tiivistää hieman tarinaamme joka on nyt startannut uudelleen lapsettomuushoitojen parissa:

Lapsettomuutemme on ollut osa meidän elämää siitä lähtien kun olemme tavanneet puolisoni kanssa vuonna 2012. Vuonna 2014 aloitimme lapsettomuuden kanssa elämisen osana arkeamme, kun kävimme ensimmäistä kertaa kyselemässä, että mitähän mätää on meneillään kun lasta ei kuulu. 2014 saimme ensimmäisiä hoitovaihtoehtoja, jotka eivät minulle kuitenkaan sopineet. 2015 saimme tietää rakkautemme tuloksesta, tyttärestämme Ilonasta ja samana vuonna pari kuukautta myöhemmin saimme taakaksemme surun, menetimme lapsemme. Sen jälkeen emme jaksaneet edes harkita hoitoja - aika kului ja näin ollen hoitoja lähdimme harkitsemaan uudelleen vuonna 2017 ja nyt olemme tässä, vuotta myöhemmin lapsettomuushoitojen parissa.

Miltä se lapsettomuus sitten tuntuu? On yleisin kysymys niiltä, jotka eivät sitä koe muuten kuin viereltä seuraamalla. Lapsettomuus tuntuu lähinnä tyhjältä. Koen ajoittain itseni hyvin riittämättömäksi, kun en voi kropalleni ja sen oikuille (PCOS) mitään. Se tuottaa paljon negatiivisia ajatuksia; etten pysty toimimaan kuin normaalin naisen kuuluisi - "tuottamaan jälkeläisiä".

Mitä ajatuksia alkaneet hoidot ovat saaneet aikaan? Tätä kysymystä olen itseltäni kysellyt, saamatta siihen vastausta. Olen onnellinen, että hoidot ovat kohdallamme käynnistyneet usean vuoden pyyntöjen jälkeen. En osaa olla odottavainen minkään suhteen - lähinnä yritän olla ajattelematta juuri mitään.

Miten ulkopuoliset ovat reagoineet lapsettomuuteenne? Moni on sanonut suoraan, etteivät osaa kuvitella miltä tämä kaikki meistä tuntuu. Ymmärrämme sen, ei lapsettomuutta voi ymmärtää jollei sitä itse koe. Eikä mekään lapsettomina osata tätä edes kuvailla, pukea sanoiksi muuta kuin kertomalla aiheesta. Tunteet ovat lähinnä myllerryksiä, iloa, onnea, pettymystä ja surua.

Mitä on tähän mennessä tehty? Aukkarin, (josta viime postauksessa kerroin) jälkeen aloitimme Letrozol-hoidon ja se on nyt mennyt niinkuin on pitänytkin - folliikkeleita syntyi useita, mutta yksi niistä oli suurentunut ja vastasi tämän viikon maanantaina juuri oikeaa mittaa kuukautiskiertoani nähden.


Miten olet saanut painonhallinnan kuriin? Syötkö jotenkin tietyllä tavalla? Tästäkin on kyselty - paljon. Enkä ihmettele, olen muuttunut ulkoisesti hurjasti. Myönnän, että olen kierrellyt tämän kanssa, puhunut ympäripyöreitä, heittänyt leikiksi tai jättänyt kertomatta. Mutta en ole jollain tapaa ollut tämän ulkoisen muutokseni kanssa sinut, vaan näen itseni edelleen samankokoisena mitä olin -40 kg sitten. Minulle on tehty viime vuoden puolella leikkaus, johon päädyttiin pitkään jatkuneiden rakenteellisesta viasta johtuvien selkäsärkyjen myötä, mutta myös avuksi lapsettomuuteemme. Tuon leikkauksen myötä elämäni on muuttunut hurjasti; syön useita aterioita päivässä, pieninä annoksina, liikun säännöllisesti, jaksan ja voin paremmin kokonaisvaltaisesti.


Miten hoidot etenee? Tällä hetkellä olen siis syönyt yhden kerran Letrozolia kiertopäivinä 3-7. Jollei tässä kierrossa tule raskautta, niin syön vielä Letrozoleja. Letrozoleja syön 4 kiertoa putkeen mikäli raskaus ei toteudu. Jollei näistä kierroista ns. tapahdu mitään, olen yhteydessä lapsettomuuspolille ja sitten mietitään jatkoa, mikä olisi seuraava hoitokeino. Kävin tämän viikon maanantaina sisätutkimuksissa ja siellä näytti lupaavalta - folliikkeleja siis oli syntynyt, joista yksi oli hyvän kokoinen. Lääkärin sanoin: "Laittakaa peitto heilumaan parin päivän välein".

Muita omia kokemuksia/tuntemuksia? Musta tuntuu, että lapsettomuus on asiana se jota joko vähätellään tai varotaan - ainakin omassa lähipiirissä. Ei ajatella miltä lapsettomasta tuntuu. 

Ystäväpiirissämme on monia ihmisiä joilla on jo lapsia - osa heistä "hierovat naamaamme" lapsiensa kehitystä, kuulumisia, kuinka paskaa on kun ei saa enään nukutuksi toisin kuin ennen lapsia. Sitten ystävistämme löytyy myös ihmisiä joilla on jo lapsia - mutta eivät puhu mistään mitään, etteivät loukkaisi meitä.

Mutta puhun nyt suuni puhtaaksi omasta puolestani, puolisollani saa ja varmasti onkin tästä erilainen mielipide, mutta tässä on minun: nämä molemmat piirteet loukkaavat minua lapsettomana.

Unettomuus ei tietenkään ole kiva asia, mutta ihan oikeasti, mä antaisin tällä hetkellä ihan mitä tahansa, että saisin kokea unettomuuden oman lapsen eteen. Haluan myös saada kokea sen, kun rinnat on täynnä lapselle tarkoitettua ravintoa, vaikka ne ylivuotaisivatkin ajoittain. Ja kaiken muun ns. negatiivisen.

Ja sitten tämä toinen ääripää:

Siinä missä haluan kuulla ystävieni onnesta, pettymyksistä niin yhtälailla tahdon kuulla heidän lapsistaan. Heidän lapsensa ovat osa heitä ja haluan tietää mitä ystävieni elämässä tapahtuu. 

Halusin nämä tunteeni nyt tuoda näin julki, sillä ilmaisen itseäni paremmin kirjoittaen kuin suoraan kasvotusten puhuen. Mutta jos joku haluaa tästä kanssani enemmän keskustella, pitää tulla sitten keskustelemaan.

Tarkoituksenani ei ollut pahoittaa kenenkään tunteita tai muuta - halusin kerrankin vain olla aidon oikeasti suora ja sanoa miltä just nyt tuntuu.

Mitään kaunistelematta.




maanantai 29. lokakuuta 2018

Mitä nyt?

Heips, 

tuntuu,että olisi kovasti tänne asioita, joita haluaisin jakaa, mutta tuntuu, ettei vuorokaudessa riitä tunnit. On koulujuttuja, harjoittelu ja monen montaa asiaa sitten niiden jälkeen. Sekä sitten lapsettomuushoidot, jotka nyt on päälimmäisenä mielessä ja aion nyt myös tähän avata missä mennään tällä hetkellä.


Lapsettomuushoidot

Nyt eletään vaihetta, joka on kaikista hitain ja jollain tapaa myös pitkästyttävin ja raastavin. 
Elämme siis odotusvaihetta, ei sitä kaikista positiivisinta eli raskautta.
Odotamme nyt mun kropan toimintaa, josko se suostuisi ovuloimaan. Ovulaatiotestejä olen nyt tehnyt n. viikon ajan, mutta ne näyttävät negatiivista. Olen useamman kuukauden pitänyt puhelimessa apsia, Flo nimeltään - joka kyllä osaa laskea kuukautiskiertoni hyvin, mutta ovulaatio - se on asia jota se ei osaa sanoa täydellisesti - tai laskee se sen kyllä, mutta esimerkiksi tänään sen mukaan mulla pitäisi olla ovulaatio, mutta kas kummaa - testi oli tänään negatiivinen. Ovulaatiomaisia nipistelyitä mulla kyllä on ollut tänään lantiossa, joten en nyt oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Luotan tuohon apsiin aika sokeasti, sillä kuukautiskiertoni on ollut niin monta vuotta jo epäsäännöllinen, etten oikeasti osaa laskea missä mennään kierron minäkin päivänä. Kierto on nyt ollut 4 peräkkäistä kuukautta todella säännöllinen, että täytyy myös yrittää jättää apsikin hieman syrjemmälle ja laskea kiertoa "manuaallisesti".



Aukkari eli HSSG

Se tehtiin mulle viime viikon tiistaina. Olin aivan paniikissa tuolloin ja blogin fb:ssä sekä oman instagramini storiesissa siitä mainitsin. Hoitaja joka mulle kipulääkkeen ennen toimenpidettä antoi, oli sitä mieltä, että pelkään ajatusta kivusta. Saattoi olla sitäkin, mutta olin aivan paniikissa toimenpiteestä. Naurettavin tilanne ennen toimenpidettä oli se, kun kätilö huomasi hermostuneisuuteni, rupesi tämä rupattelemaan mulle ulkona olevasta säästä - vaikka ajatus kyseisetä asiasta juuri tuolloin nauratti sisäisesti, niin jälkeenpäin huomasin olevanai rentoutuneempi. Toimenpide itsessään kesti vartin, katetri laitto ei tuntunut missään, mutta veden laittaminen munajohtimiin - jessus se teki kipeää - kiroilin toimenpiteen aikana kuin rantarosvo kun teki niin kipeää, kyyneleet valui silmistä. En toivoisi sellaista kipua kenellekkään, en edes pahimmalle vihamiehellenikään (jos mulla sellaisia nyt olisi). Kipu oli HSSG:n jälkeen aaltoilevaa, menkkamaista särkyä ja olin aivan väsynyt koko loppu päivän/illan. Ainoa asento jossa pystyin kivutta olemaan oli makuuasento.



Seuraava vaihe

Kuten jo alkuun mainitsin odottelemme mahdollista ovulaatiota tähän kiertoon. Kuukautiset tuli ajallaan, mutta ovulaatio antaa nyt jostain syystä itseään odotuttaa. Ja voihan tietysti olla, ettei sitä tule tässä kierrossa ollenkaan, mutta yritän pysyä positiivisena. Mikäli ovulaatiotesti näyttäisi tässä kierrossa positiivista, sen jälkeen menen verikokeisiin. Verikokeen tulokset menevät puolestaan suoraan naistenpoliklinikalle. 

Mikäli en raskaudu tässä kierrossa vaan seuraavat kuukautiset alkavat, niin ne tulee ilmoittaa npk:lle myös. Kierron kolmantena päivänä aloitan sitten Letrozolien syömisen ja syön niitä 5 vuorokautta 2 x vuorokaudessa. 

Ajatukset tässä ja nyt


Sekamelska. Se on ehkä kaikista parhaiten kuvaava sana vuoristoradasta joka pyörii mun päässä tätä asiaa koskien. Malttamattomuus, mutta kuitenkin samalla olen ihmeellisen rauhallinen. Haaveileva ja kaikinpuolin odottava - usko on vahva tällä hetkellä, että kyllä mekin meidän toinen pieni saadaan vielä - ennemmin tai myöhemmin. Mutta samalla tunteet on pelokkaat,että jos hartain toive toteutuu, niin meneehän kaikki sitten toivotulla tavalla, saataisiin meidän pieni tänne ihan kokonaan meille. Tässä kohdassa positiivisuus horjuu, mutta yritän olla ajattelematta tätä etukäteen - välillä se tulee mieleen kuitenkin.



Tällaiset on kuviot ja ajatukset tällä hetkellä. Päivittelen tästä sittten taas kun tapahtuu jotain konkreettista.  

Jos sulle tulee postausideoita niin laita ihmeessä kommenttia.



tiistai 2. lokakuuta 2018

#YKSIVIIDESTÄ

Joka kolmas suomalainen kärsii siitä jossain vaiheessa elämäänsä.
Se on mielestäni hurja luku, enkä ollut tullut sitä edes ajatelleeksi taas vähään aikaan,
 kuinka yleistä se on.
Lapsettomuus.

Mun viimeisin päivitys koskien meidän lapsettomuutta on kirjoitettu tänne vuonna 2015,  viisi vuorokautta Ilonan kuoleman jälkeen ja nyt tuntuu siltä, että on aika avata aihetta uudestaan tänne. 
En vaan oikein tiedä mistä aloittaisin. 
Ehkä aloitan vaan siitä missä menemme tällä hetkellä.

Lapsettomuus on edelleen siis meillä läsnä, ei ole kadonnut minnekkään vuosien saatossa. 
Nyt kun olen saanut painoa pudotettua -40 kiloa, niin päätimme hakeutua lapsettomuushoitoihin uudemman kerran. 
Viimeksi niitä ei tarvittu, kun Ilona ilmoitti "luomuna" tulostaan. 
Olemme yrittäneet lasta Ilonan kuoleman jälkeen, tuloksetta.
Panemalla on pantu, mutta tulosta ei näy. 
Kiitos PCOS:n.

Saimme lapsettomuushoitoihin lähetteen yksityiseltä lääkäriasemalta julkiselle puolelle pyytäessäni sitä elokuussa. 
Viime viikon perjantaina kävimme julkisella puolella ensi käynnillä. 
Kysymykset olivat perusteellisia siitä, että löytyykö perussairauksia meiltä, meidän vanhemmilta tai muilta sukulaisilta, onko meillä sisaruksia jne.
Kun nämä oli käyty läpi molempien kohdalta saimme seuraavan vaiheen ohjeistukset. 

Minun tulee olla naistenklinikalle yhteydessä kun seuraavat kuukautiseni alkavat - saan sen myötä ajan tutkimukseen joka tehdään kiertopäivien 10-12 välisenä aikana, sitä ennen käyn kp 3-5 välisenä aikana yleisissä verikokeissa. 
Kp 10-12 minulle tehdään naistenklinikalla HSSG, aukkari eli munatorvien aukiolotutkimus
Tästä tutkimuksesta en osaa vielä kertoa tämän enempää ennen kuin olen sen itse kokenut, mutta 
esimerkiksi Desiré Nyman kertoi vlogissaan HSSG-tutkimuksesta mielestäni avaavasti, joten jos sua kiinnostaa tietää paremmin toimenpiteestä niin suosittelen sua katsomaan hänen videonsa aiheesta tästä.

Lapsettomuushoitoihin miehen osaksi tulee siemennestenäytteen antaminen. Me kun asumme Päijät-Hämeessä, niin tämä tutkimus ohjattiin Helsingin Naistenklinikalle. Mikäli siinä ei löydy mitään normaalista poikkeavaa on miehen "osuus" hoidoista siinä, jollei hän haluaisi olla mukana naisen tutkimuskäynneillä, mutta mun aviomies on onneksi kultainen ja ilmoitti jo tämän ensikäynnin jälkeen, että näihin hoitoihin on ryhdytty yhdessä, niin nämä myös käydään läpi yhdessä. 

Mama by Medicine // my new blog ❤️ infertility. love. marriage. Step mama. Humor.


Tämä on käytännössä tilanteemme tällä hetkellä.

Do you struggle with infertility, or any difficulty conceiving? How do you cope when everyone you love has the one thing you want? Read this amazing and encouraging parenting article for some motivation and inspiration.

No entä ne fiilikset?

Mua henkilökohtaisesti jännittää, kauhistuttaa, mutta samalla myös on helpottunut fiilis.
Aukkari jännittää ja kauhistuttaa - mitä jos PCOS riehuu mun sisuksissa pahana? Vai olisko se sittenkin rauhoittunut? Miltä tuntuu kivut toimenpiteen jälkeen vai tuleeko niitä ollenkaan?

Helpotus on muodostunut siitä, että meidän asiaa saatiin eteenpäin - viimein.

Toivomme, että pääsisimme näiden tutkimusten jälkeen inseminatioon
Ennen painonpudotusta en juuri tiennyt mikä on ovulaatio, (nyt voin sanoa,että todella tiedän mikä se on) kun kuukautiset olivat hyvin epäsäännölliset - parhaillaan olen kuukautisia odottanut 10 kuukautta. Nykyään on ihanaa, että kuukautiset ovat säännöllistyneet ja tulevat tiettynä aikana kuukaudesta ja saan elää normaalia naisen elämää - saan jopa laskettua kp:t, joita ennen en ole epäsäännöllisyyden myötä pystynyt tekemään!

Lääkäri kylläkin toivotteli meidän poistuessa ensikäynniltä hyviä jatkoja ja valoi uskoa, ettei häntä ja hänen tiiminsä apuja tarvittaisi. Kieltämättä se olisi myös meistä paras vaihtoehto, mutta pidämme tätä kaikkea kaiken varalta "hengissä".

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Tällainen minä olen

Nää kuvat oli joskus silloin hitti kun mä olin teini. About 10 vuotta sitten siis. Löysin ne taas ja ajattelin, että tästä tulee nostalgiapärinät kunnolla, hei teenkin tästä postauksen!
 Ja tässä tämä nyt siis tulee; 
thatswhoiam!

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö ja teksti

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, ihmiset seisovat, teksti ja ulkoilma

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, lähikuva ja teksti

Kuvan mahdollinen sisältö: valtameri, taivas, teksti ja ulkoilma

Kuvan mahdollinen sisältö: 1 henkilö, seisoo, valtameri, taivas, ulkoilma, teksti ja luonto

Kuvan mahdollinen sisältö: taivas, pilvi, luonto ja ulkoilmaKuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö ja teksti
Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö ja ihmiset istuvat

Ei automaattista vaihtoehtoista tekstiä saatavilla.

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö ja ihmiset istuvat

Kuvan mahdollinen sisältö: silmälasit ja aurinkolasit


Kuvan mahdollinen sisältö: teksti

Kuvan mahdollinen sisältö: yö ja ulkoilma

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, jäätelö ja ruoka

Ei automaattista vaihtoehtoista tekstiä saatavilla.

Kuvan mahdollinen sisältö: 2 henkilöä, teksti

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, puhelin ja teksti

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö ja teksti

Ei automaattista vaihtoehtoista tekstiä saatavilla.

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö ja teksti

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö


Ei automaattista vaihtoehtoista tekstiä saatavilla.

Kuvan mahdollinen sisältö: 1 henkilö, hymy, nurmikko, ulkoilma ja luonto

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö ja teksti


Kuvan mahdollinen sisältö: teksti


Samaistuitko sä muhun? 



maanantai 4. kesäkuuta 2018

5 vinkkiä, jotka tulisi tietää ennen kuin ostat persialaisen tai exoticin

Heippa, kuten moni jo aiemmin blogiani seurannut tietää, että olen hurahtanut kahteen rotukissa rotuun ja meidän taloudestamme löytyy tällä hetkellä 7 kissaa: viisi persialaista ja kaksi exoticia - moni mua kutsuu crazy catladyksikin, mutta en siitä pahastu - nää on mulle perheenjäseniä, rakkaita, lapsia ja onhan se (kai?) hieman erikoista, että kissoja on taloudessa useampi kuin 1 tai 2.

Olen siis kasvattanut persialaisia ja exoticeja vuodesta 2015, neljä kissaa meillä on muilta kasvattajilta ja loput kolme ovat omia kasvattejamme. Kasvatus on tällä hetkellä tauolla, sillä meillä on siitoskolli implantilla tällä hetkellä ja ainoa siitosnaaras pillereillä -ja he ovat keskenään sukulaisia, isä ja tytär, joten heidän risteytys keskenään ei tule kuuloonkaan - vaihtoehtoisesti meille pitäisi hommata lisää kissoja tai sitten viedä jompaa kumpaa muualle astutettavaksi.

Pieni taustapaketti meiltä tällä hetkellä, mutta palataan nyt itse postaukseen.
 Ajattelin kirjoittaa sinulle vinkkejä, mitä sinun tulee ottaa huomioon mikäli ihastut jompaankumpaan tai molempiin rotuihin.


Mitä tulee tietää perskin tai exon hoidosta, ennen kissan ostoa?

1.Turkinhoito
  • Tämä kohta koskee myös muitakin pitkäkarvarotuja, mutta nyt puhuttaessa persialaisista ja exoticeista niin keskitytään niihin. Turkkia tulee kammata, harjata ja pestä säännöllisesti. Vaikka exotic onkin lyhyt turkkisempi kuin persialainen, tulee senkin turkkia hoitaa samoin kuin persialaisen turkkia - exon turkki eroaa maatiaiskissan turkista pehmeytensä ja ilmavuutensa myötä ja näin ollen sen saa myös karkeasti sanottuna halutessaan takkuun. Kampausta ja harjausta tulee tehdä päivittäin, tai muutamien päivien välein - kissan turkinlaadusta riippuen, meillä taloudessa on muutamia joita harjataan päivittäin. Pitkäkarvakissojen turkki menee helposti takkuun ja pahimmissa tapauksissa takut huopaantuvat, ovat ihossa kiinni ja tekevät kissalle kipeää. 
  • Turkki pestään 1-2 kuukauden välein ja pesu kuivauksineen vie aikaa tunnin tai enemmän - riippuen jälleen kissasta. Pesu ja kuivaus tilanteista kannattaa tehdä niin sinulle omistajana kuin myös kissalle mukavia hetkiä - me pesemme kissat trimmauspöytää hyödyntäen ja kuivauksessa puolestaan käytämme turkinkuivaajaa sekä entistä näyttelyhäkkiämme - jotkut kuivataan myös ihan pöydän päällä. Näyttelyhäkissä kuivaamme erityisesti ne yksilöt jotka pelkäävät kuivaajan ääntä ja puhallusta. 

2. Silmienhoito

  • Kun haluat persialaisen tai exoticin itsellesi, olet varmasti ihastunut sen väriin, luonteeseen tai silmiin. Silmiä tulee hoitaa myös, sillä rodun pää on rakenteltaan pyöreä ja näin ollen silmät ovat suuret ja avoimet. 
Tähän ei tarvita niinkään vippaskonsteja, riittää, että saat ostettua apteekista tai eläintarvikeliikkeestä silmähuuhdetta tai omistat talon, jossa on olemassa vesipistoke. Silmiä pyyhitään kesäsäillä harvemmin, mutta talvisin silmät rähmivät enemmän ja tällöin niiden varovainen pyyhintä on tarpeen jopa useita kertoja päivän aikana - pyyhintä tehdään joko talouspaperilla tai vanulapuilla - EI KOSKAAN VANUPUIKOLLA.
  • Kuivaus tehdään varovasti talouspaperilla taputellen.

3. Kynnet

  • Rodun avointen silmien vuoksi kynsienhoitaminen on myös tärkeää. Jos kynnet ovat pitkät, voivat ne aiheuttaa silmiin vaurioita, pahimmissa tapauksissa puhkaista silmän. Kynnet leikataan lyhyeksi ja ne pidetään lyhyinä. Leikkuu väli riippuu kynsien kasvusta - meillä kynsiä leikataan 1 viikon ja puolentoista viikon välein. 

4. Ravinto ja lääkitseminen

  • Turkinylläpito vaatii ruoalta paljon ja näin ollen persialaisille on kehitelty täysin rodulle omia ruokia, jotka sisältävät paljon vitamiineja. Meillä kissat syövät viljatonta ruokaa, kalaa, lihoja ja sydäntä - olen tämän kokenut meidän kissoillemme parhaaksi ja on niistä kaikista kasvanut vahvarakenteisia ja komeita kissoja.
  • Säännöllinen rokottaminen kuuluu myös rotukissan hoitamiseen. Näyttelyissä käydessä rokotuksia otetaan useammin, mutta ihan kotioloissa oleville kissoille riittää rokotus 1-3 vuoden välein, riippuen eläinlääkärissä saadusta rokotteesta. Monesti näistä roduista saa kuulla, että ne ovat sairaita - mutta aiemmin maatiaiskissan omistaneena voin sanoa tuon olevan hölynpölyä. Toki jokainen kissa on yksilö,mutta niitä hoidetaan sitten sen mukaan kun ne sairastuvat - niinhän sinä ihmisenäkin haet sairauslomaa jos sairastut - maalaisjärjen käyttö on sallittua myös kissanomistajana. 

5. Ulkoilu/leikki/seurallisuus
  • Persialaiset ja exoticit eivät sovellu vapaasti ulkoileviksi kissoiksi. Persialaiset ja exoticit ovat sisäkissoja ja niiden ulkoilu on suotavaa ainoastaan valjaissa tai hyvin verkotetussa parvekkeella/ulkohäkissä.
  • Perskejä ja exoja kuvaillaan useasti vihaisen näköisiksi, hassun näköisiksi, seinään juosseiksi. Mutta ne ovat kaikkea muuta kuin sitä - ne ovat rakastavia, seurallisia, leikkisiä ja touhukkaita. Sisäkissan omistaessa on tärkeä muistaa,että leikki on tärkeä osa kissan ominaista vaanimisviettiä.


Tarkoituksena postauksella ei ole pelotella vaan antaa neuvoa ja vinkkiä, sillä persialaisia -ja exoticeja tai kissoja ylipäätään ei ole tarkoitettu kaikille ihmisille - kissat ovat eläviä olentoja ja tarvitsevat paljon hoivaa, lämpöä, huolenpitoa ja rakkautta.



Kuvassa kasvattimme - Amablenovio C-pentue;
 Liisa-Orvokki, Minni, Paavo sekä Mara

Kuva Marika Lahti


Onko nämä rodut sinulle ennestään tuttuja? 
Lisää kissapostauksia?
Haluaisitko tietää enemmän?
Ota yhteys suoraan minuun tai käy tutustumassa Persialaiskissat ry:hyn



torstai 31. toukokuuta 2018

Miten voit seurata blogiani ja postauksiani?



Moikka!

Blogille on löytynyt aika ja paikka jälleen mun elämässä -ja tätä myöden loin mahdollisuuden just sulle seurata postauksia reaaliajassa.

Loin nimittäin sähköpostilistan ja voit tilata postaukset itsellesi sähköpostiin.
Tämän voit tehdä kun scrollaat blogia niin alas, että löydät tämmöisen kuvakkeen:


Toivottavasti saat postauksestani itsellesi tarvitsemasi - kuullaan parin päivän päästä lisää! :)

Psst. Jollet seuraa mua somessa, ota myös insta ja fb haltuusi


tiistai 27. maaliskuuta 2018

Mietintöjä ja Q&A-vastaukset

Elämä on ollut melko hektistä viime ajat. 
Sain työharjoittelupaikan, 
paljon uutta ja ihmeellistä olen oppinut ja sisäistänyt lyhyessä ajassa.
Opiskelut, ne tuottavat stressiä. 
Välillä mietin, että valitsinkohan sittenkään "pakon edessä" oikein. 
Tehtävät tuottavat paljon päänvaivaa, sillä en ole ollut ikinä hyvä laskemaan laskuja.
Olen kuitenkin päättänyt, että suoritan opinnot loppuun ja valmistun viimeistään 2020, mutta hyvällä tuurilla aiemminkin.
Kyllä, olen opiskelija - ollut viime syyskuusta lähtien, nyt voin sen ääneen täälläkin mainita, kun ei ole taustalla vaikutteita joiden vuoksi en voisi sanoa
 (lue: otin lopputilin jokin aika sitten.)



Elämäntapamuutos on vienyt mut myös mennessään;
kroppa on pienentynyt hurjasti. 
Entinen liikunnanvihaaja on rakastunut itsensä koettelemiseen!



En oikein taas osaa kertoa mitään, ottaisin mielelläni teiltä vastaan postaustoiveita.
Niitä voit laittaa tämän postauksen alle tai tänne.

Q&A ei oikein ottanut tuulta siipien alle - tekeekö niitä edes kukaan enään? 
Eniveis, mä tein ja sain kaksi kysymystä ja tässä niihin vastaukset:

Mitä odotat eniten tältä vuodelta 2018 (jotain tiettyä tapahtumaa tai ihan yleisesti)? :) 

En varsinaisesti odota mitään tapahtumaa - yleisesti olen laatinut suunnitelmia 
mitä haluan tavoittaa ja tehdä tänä vuonna. 
Muutama asia onkin jo tavoitettu. ;)

Missä näet itsesi 5vuoden päästä? :) 

Näen itseni 5 vuoden päästä vähemmän velkaisena kuin tällä hetkellä. 
Olen oppinut säästämisen jalontaidon ja saanut edes muutaman killingin jemmattua.
Olen valmistunut. Olen saanut uutta koulutustani vastaavaa työtä.
Olen äiti - Ilonalle sekä elävälle lapselle.



maanantai 12. helmikuuta 2018

KYSYMYSPOSTAUS - Q&A


Nyt olisi aika pistää käyntiin blogissani pitkästä aikaa Q&A postaus. 
Nyt kun ei ole pitkään aikaan kuulunut tänne puolelle mitään niin varmasti moni vanhoista kuin myös teistä uusistakin lukijoista haluaa laittaa kysymyksiä tulemaan. 
Kysymyksiä voi esittää 17.2 asti, jonka jälkeen kokoan kaikista kysymyksistä oman postauksen vastauksineen. Kysyä saa mitä mieleenne juolahtaa, mutta muistakaa etten julkaise asiattomia kommentteja.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Elämäntapamuutos

Lokakuu loppu - Marraskuu alku
Marraskuu alku - Marraskuu loppu
Syyskuu - Joulukuu

Tämmöistä kuuluu mulle lisäksi.
Elämäntapamuutos on alkoi viime vuoden lopulla.
Kai tuosta jotain tulosta huomaa vaikka itse en näe eroa. 
Pää ei ole vielä sisäistänyt muutosta vaan näen itseni 
edelleen samanlaisena kuin -14,2 kg sitten.
Matka on alussa, mutta tästä ei ole kuin suunta eteenpäin